Kansanopisto, koulu elämää varten

Monelle tuttu kysymys: onko koulu elämää vai elämä koulua varten, on kansanopistoille helppo vastattava. Koulu on elämää varten. Kansanopistot korostavat opiskelijan kokonaispersoonallisuuden kehittymistä, mikä näkyy usein opiskelijoiden kansanopistokokemuksissa.

Opistovuosi voi olla suunnannäyttäjä, motivaation herättäjä tai itseluottamuksen vahvistaja, kaikkiaan yksi elämän parhaista vuosista. Jotain erityistä siis opiskelijalle kansanopistossa tapahtuu toisiin oppilaitoksiin verrattuna. Mitä ja miksi vuosi toisen jälkeen? Yksi vastaus tähän on kansanopiston yhteisöllinen pedagogiikka.

Kansanopiston yhteisöllinen juuri on sisäoppilaitosmuodossa. Opiskelu, asuminen, ruokailu, sosiaaliset suhteet, harrastukset – siis koko elämä – on saman katon alla tai kampuksella. On puhuttu kansanopistokodista eikä turhaan. Pedagogiikan vaikuttavuus syntyy osiensa summasta. Opistoyhteisön tehtävänä on huolehtia, että kokonaisuus toimii. Maukas ruoka, asumisen yhteiset pelisäännöt, toisten huomioiminen (vähimmillään tervehtimällä), kaikkien osallisuus ja yhteisvastuu hyvinvoinnista tuottavat perustan yhteisöllisyydelle.

Kansanopiston päivä eroaa paljon tavallisen koulun tai korkeakoulun päivästä. Opiskelijat heräävät yhteiselle aamupalalle, siis laittautuvat valmiiksi opiskelupäivää varten. Ennen oppitunteja kohdataan opiskelukaverit opiston ravintolassa ja ehditään vaihtaa kuulumiset sekä päivän suunnitelmat. Kokemusta täydentää päivänavaus.

Oppitunneilla korostuu opettajan ja opiskelijan tasavertaisuus, ”elävä vuorovaikutus” (läsnäolo ja kaikkien huomioiminen) ja ”elävä sana” (keskustelu). Monimuotoiset menetelmät ja opetustilat ovat ominaisia kansanopistolle. Olennaista ei ole kirjata opettajan jakamia tietoja ylös, vaan oppia ajattelemaan itse ja oman mielenkiinnon herääminen. Pohjoismaisessa kansanopistoliikkeessä tunnettuja menetelmiä ovat: laulaminen, draama, pedagogiset kävelyt, kyselytunnit, projektit sekä retket ja vierailut.

Päivän keskipisteenä on yhteinen lounas, jonne kaikki osallistuvat kohtaamaan toisensa. Opiston onnistumisen tehtävässään voi mitata lounaskeskusteluiden vilkkaudessa! On tärkeää, että kohdataan aidosti myös muiden ryhmien opiskelijoita ja erityisesti, jos opistossa on ulkomaalaisia opiskelijoita.

Iltapäivän oppituntien lomassa keitetään päiväkahvit ja illansuussa kokoonnutaan yhteiselle päivälliselle. Sen jälkeenkin on vielä toimintaa. Opiskelijat voivat keskenään tai ohjattuna järjestää liikunta- ja tanssiryhmiä, elokuvakerhoja, bändejä tai kuoroja. Myös yhteiset iltaopiskeluryhmät ovat suosittuja.

Opistokampuksella päivä hiljenee yöhön yhteisten sääntöjen mukaisesti. Omien jälkien siivoaminen ja itsestä huolehtiminen on arvokasta elämänhallinnan taitoa, mikä kansanopistossa ohjataan tarvittaessa kädestä pitäen. Riittävä uni ja lepo on uuden oppimisen edellytys, siihen on annettava rauha itselle ja toiselle.

Kansanopistolla on vapaus päättää opetussuunnitelmastaan. Sisältöjä ohjaavat vuorovaikutuksessa opiskelijoiden tarpeet ja opettajien kyvyt. Tutkintojen sijaan opiskelijoiden kasvava tietoisuus itsestä ja omista potentiaaleista uuden oppimiseen on paras tulos kansanopiston pedagogisesta vapaudesta. Opiskelijat tekevät kansanopistosta joka vuosi erilaisen, näin kansanopisto käyttää vapauttaan ja joustavuuttaan sivistystarpeiden tyydyttämiseen.

Kyösti Nyyssölä
Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtori