Linnea Satolan terveys ja opintomenestys alkoivat kohentua, kun hän vaihtoi paikkakuntaa ja siirtyi opiskelemaan pieneen kansanopistolukioon

– En olisi uskonut, että suoritan lukion kolmessa vuodessa ja kirjoitan kuusi ainetta! Olen päässyt kansanopistolukiossa eroon lähes kokonaan sosiaalisesta ahdistuksesta, kertoo abivuotensa aloittanut Linnea Satola.

Vuoden 2021 syksystä tuli henkisesti raskas. Hän kävi yhdeksättä luokkaa satakuntalaisessa kaupungissa, jossa hän ei ollut ehtinyt asua montakaan vuotta perheensä kanssa.

He olivat muuttaneet kaupunkiin alun perin siksi, että Linnea pääsisi pois koulusta ja paikkakunnalta, joissa hän koki tulleensa kiusatuksi.

Ne ajat olivat synnyttäneet sosiaalisten tilanteiden pelon, joka ei hellittänyt uudessakaan ympäristössä.

– Kärsin suuren koulun ihmismäärästä ja isoista ryhmistä. Masennuin. Tilanne meni marraskuussa niin pahaksi, etten kyennyt enää lähtemään kouluun, Linnea muistelee.

Hän varasi ajan opinto-ohjaajalta, joka keksi ehdottaa lukioksi Sastamalassa sijaitsevaa Karkun evankelisen opiston lukiota. Opisto ei ollut Linnealle tuttu entuudestaan, eikä hänen äidilleenkään.

– Äitini suhtautui epäröiden kansanopistolukioon, koska se tarkoitti muuttamistani arkipäiviksi pois kotoa, mutta saimme kuitenkin tehtyä hakemuksen Karkkuun.

Päätös osoittautui onnistuneeksi; Linneasta tuli vuoden 2022 syksyllä kansanopistolukiolainen.

– Olen viihtynyt opiston kotoisassa ilmapiirissä ja etenkin oppitunneilla, joissa on pienet ryhmät. Opettajilla on aikaa auttaa. Minä olen usein käsi pystyssä matematiikan tunneilla, enkä ole kertaakaan jäänyt vaille apua, Linnea kiittää.

Hänestä on myös kätevää se, että kouluun on asuntolasta vain 50 metrin matka. Se säästää aikaa ja vaivaa.

– Sain heti alussa kavereita – ja niitä on täällä riittänyt koko ajan. Tykkään asua koulupäivisin ikäisteni kanssa ennemmin kuin olisin yksin.

Pelko sosiaalisia tilanteita kohtaan on lieventynyt, mutta yhä edelleen Linnea kertoo välttelevänsä esimerkiksi bussissa matkustamista.

– Ajokorttia ja omaa autoa minulla ei ole, joten vielä toisinaan joudun pyytelemään äidiltä kyydityksiä kotiin ja sieltä takaisin opistolle.

Ympäristön vaihdos on yllättänyt Linnean itsensäkin:

– En olisi voinut uskoa, että näiden käänteiden jälkeen valmistun ylioppilaaksi tavalliseen tapaan, kolmessa vuodessa. Kirjoitan nyt syksyllä kolme ainetta ja toiset kolme keväällä.

Teksti: Erja Taura-Jokinen