Koskaan ei ole liian myöhäistä
Minun työhistoriani on pitkä ja monipuolinen. Se koostuu suurimmaksi osaksi hoito- ja ravintola-alalta. Työskentelin 20 vuotta Tornion Hesburgerilla ravintolapäällikkönä. Näiden vuosien aikana mielessäni kävi usein ajatus, että voisin tehdä vielä jotain muutakin. Mutta mitä?
Opiskelu ei tosin koskaan tullut mieleeni. Olen nuorempana tykännyt aina tehdä käsillä kaikenlaista. Mutta koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan…
Eräänä työpäivänä sain työpaikalleni soiton Ammattiopisto Luovilta. Sieltä kysyttiin, olisiko meidän mahdollista ottaa opiskelija työharjoittelujaksolle? Vastasin myöntävästi.
Seuraavalla viikolla opiskelija saapui ohjaajansa kanssa työpaikalleni. Ohjaaja kertoi samalla minulle omasta ammatistaan ja opiskelustaan Peräpohjolan Opistolla, jossa hän oli opiskellut nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Kiinnostuin asiasta valtavasti ja päätin hakea jatkuvan haun kautta opiskelemaan Peräpohjolan opistoon. Haastattelun jälkeen sain opiskelupaikan.
En ollut koskaan ajatellut, että täällä Torniossa on näin mahtava mahdollisuus opiskella – omassa kotikaupungissani! En olisi halunnut lähteä ulkopaikkakunnalle opiskelemaan.
Uusi ammatti vielä aikuisena
Opiskelu aikuisopiskelijana Peräpohjolan Opistolla oli tosi rikastuttavaa ja silmiä avaavaa. Sain tutustua erilaisiin työpaikkoihin ja ihmisiin. Pääsin opintojen ohessa työskentelemään myös ohjaajana aikuisten perusopetuksessa maahanmuuttajanuorten parissa. Työpaikkani oli samassa pihapiirissä, jossa itsekin opiskelin! Se oli mahtava työkokemus ja tunsin itseni tarpeelliseksi.
Viimeiset kaksi työharjoitteluani tein ammattiopisto Luovilla. Valmistuttuani nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi pääsin saman tien töihin Luoville TELMA-koulutuksen ryhmään, joka on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille ja jossa heitä valmennetaan työhön ja itsenäiseen elämään. Olen edelleen samassa paikassa töissä.
Olen tosi onnellinen, että sain vielä aikuisena mahdollisuuden opiskella itselleni uuden ammatin. Nyt elän päivän kerrallaan ja katson, mitä elämä tuo tullessaan.
Teksti: Sari Kumpulainen