Sivistyselämä tulevaisuuden Suomessa

Kotimaisten kielten keskuksen johtajan Leena Nissilän puhe Kansanopistopäivien yhteydessä pidetyssä Rovala-Opiston 70-vuotisjuhlaseminaarissa 7.6.2024.

Arvoisat kutsuvieraat, kansanopistoväki sekä Rovalan rehtori, opettajat ja muu henkilökunta. Hyvä juhlaväki!

Minulla on suuri ilo Kotimaisten kielten keskuksen ja myös muun sivistyshallinnon puolesta tervehtiä Rovala-opiston edustajia ja kaikkia teitä tänä juhlapäivänä.

Aluksi haluan sanoa muutaman sanan juuri Rovalan väelle ja samalla myös koko kansanopistokentälle. Helposti nimittäin unohtuu, että kun kansanopisto on oppilaitos, on se myös teidän työpaikkanne. Uskon, että koette etuoikeudeksi mahdollisuuden työskennellä juuri kansanopistossa. Silti se on työtä ja rutiinia.

Yksi lukuvuosi on myös teille satoja työaamuja, valmisteltavia tunteja, hoidettavia asioita, kontakteja sinne ja tänne, antoisia ja vähän työläämpiä kohtaamisia. Eikä aina edes niin kiitollista työtä. Se vaatii usein aikuisen ja ammattilaisen roolin ottamista ja vastuun kantoa. Liian harvoin sanomme teille, että kiitos siitä, että olette töissä juuri kansanopistossa! Kiitos siitä laadukkaasta työstä ja tuloksesta, joka tänäkin lukuvuonna on saavutettu! Meidän muiden tehtävänä on auttaa kansanopistoväkeä voimaan hyvin ja antaa heidän työlleen tuulensuojaa. Kun teillä on työllenne hyvät edellytykset ja jaksatte iloita työstänne, myös opiskelijat voivat loistaa, jokainen omalla ainutlaatuisella tavallaan!

Rovala on myös monella tapaa edelläkävijä kansanopistotyössä. Erityisesti haluan nostaa esille maahanmuuttajakoulutuksen piirissä tapahtuneen kehittämistyön, jota olen saanut itse seurata aiemmin Opetushallituksesta käsin − josta tulin kymmenen vuotta sitten pitämään juhlaesitelmän − ja viimeiset vuodet Kotimaisten kielten keskuksesta käsin. Sitä työtä on tehty täällä koko Lapin alueen ja Pohjois-Suomen hyväksi. Kehittämistyöstänne on kuitenkin ollut hyötyä myös koko Suomen kansallisen tason kehittämistyössä. Rovala-Opisto on ollut edustettuna tärkeissä kehittämishankkeissa ja esimerkiksi hyvin aktiivisesti maahanmuuttajakoulutuksen opetussuunnitelmatyössä 90-luvulta tähän päivään rehtori Paula Frantti-Niemelän johdolla. Suuri kiitos siitä!

Sivistyshallinto 2030 -raportti: Tilannekuvaa ja visiotyötä

Tämän puheen otsikoksi on annettu Sivistyselämä tulevaisuuden Suomessa. Olin vuosina 2021─2022 opetus- ja kulttuuriministeriön ohjausryhmässä, joka laati raportin Sivistyshallinto 2030. Uskon, että juuri tämän ryhmän työskentelyn johdosta minut on pyydetty puhumaan tänne tänään ja juuri tästä aiheesta. Tuon OKM:n ryhmän muodostivat meidän hallinnonalan virastojen johtajat sekä ministeriön johto kansliapäällikön johdolla. Vaikka raportti keskittyy erityisesti OKM:n hallinnonalan keskushallinnon eli ministeriön ja 11 viraston tehtäviin, virastorakenteeseen, se sisälsi myös tärkeän sivistyshallinnon visiotyön. Hienoa, että Rovala haluaa nostaa juuri sen 70-vuotisjuhlassaan esille. Se osoittaa mielestäni hyvin sitä tulevaisuuteen katsovaa asennetta, joka teidän työtänne on aina leimannut.

Visiotyön alussa muodostimme ensin yhteisen käsityksen sivistyshallinnon tilannekuvasta ja sen jälkeen tavoitetilasta. Pohdimme aika rehellisenkin reflektion kautta muun muassa sitä, miksi sivistykseen liittyvät asiat tuntuvat jäävän usein muiden asioiden jalkoihin erityisesti silloin, kun keskustellaan resursseista. Miksi meillä Suomessa opetuksen ja muun sivistyselämän ja sivistyshallinnon resursointi on käytännössä todella alhaista, puhutaanpa sitten vaikkapa perusopetuksen minimituntimäärästä tai panoksesta tieteeseen, taiteeseen, kulttuuriin, kieliin jne. Ne nimittäin ovat Euroopan alhaisimpia. Silti odotamme koko ajan, että tulosten pitäisi olla maailman luokkaa.

Koko sivistyselämän tulevaisuuden lähtökohtana on, että toimiala pystyy vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin. Tavoitteena on turvata hallinnonalan laajojen tehtävien hoito laadukkaasti ja vaikuttavasti resurssien vähentymisestä huolimatta.

Sivistyselämä lujittaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Globalisaatio, väestörakenteen muutos, ilmastonmuutos, tieteen ja teknologian kehitys, julkisen talouden kestävyysvaje, eriarvoistumiskehitys alueiden ja väestöryhmien kesken sekä erilaistuvat arvot ja asenteet vaikuttavat myös sivistyselämään. Digitalisaatio sekä monipaikkainen ja paikkariippumaton työ muuttavat voimakkaasti sekä oppimista että työelämää. Toiminnassamme vahvana perustana on taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Tekoälyn kehittyminen muuttaa käsitystämme siitä, mitä automatisaatio merkitsee työelämän kannalta. Aiemmin uskoimme automatisaation ja robotisaation muuttavan eniten suorituskeskeistä työtä. Tekoälyn kehittymisen vuoksi automatisaatio tuleekin muuttamaan eniten juuri tietotyötä.

Sivistyshallinto 2030 -raportissa nostimme esille, että opetus- ja kulttuuriministeriö toimialoineen vastaa koko yhteiskunnan sivistysperustasta. Varhaiskasvatus, koulutus, tiede, taide, kieli ja kulttuuri, tekijänoikeuspolitiikka, kirkollisasiat ja uskonnolliset yhdyskunnat, liikunta ja nuorisotyö uudistavat yhteiskuntaa ja luovat sivistystä. Sivistyksellä ylläpidämme myös demokratiaa ja vahvistamme yhteiskunnan monimuotoisuutta. Sivistyksen turvaamiseksi keskitymme toiminnassamme siihen, että kaikkien kyvyt ja osaaminen vahvistuvat. Luova, tutkiva ja vastuullinen toiminta uudistaa yhteiskuntaa ja mahdollistaa yhdenvertaiset edellytykset merkitykselliselle elämälle.

Ilman sivistyselämää ihminen ei olisi ihminen, ei itselleen eikä toisilleen.

Sivistyselämä lujittaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja keskinäistä kunnioitusta. Tavoitteiden saavuttamiseksi toimimme avoimesti, vastuullisesti ja luottamusta rakentaen. Kannamme suurta yhteiskunnallista vastuuta suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä. Luomme kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä edellytykset kansalaisten hyvinvoinnille, yhdenvertaisuudelle, yhteiskunnan kestävälle kehitykselle ja resilienssille eli muutoksen sietokyvylle ja sen kohtaamiselle.

Tulevaisuudessa sivistyselämä toimii ja oppii yhä enemmän yhdessä. Emme toimi toisiamme vastaan kilpaillen vaan toimimme vahvassa kumppanuudessa toistemme kanssa ja uusia kumppanuuksia solmien. Strateginen ja avoin dialogi on voimavaramme. Digitalisaatio uudistaa hallinto- ja tietotyötä ja näkyy vahvasti sivistyspalveluissa ja -hallinnossa. Ennakoimme muutoksia ja reagoimme niihin nopeasti. Yhtenäisellä toiminnalla turvaamme suomalaisen sivistysyhteiskunnan tulevaisuuden.

Sivistys – mielen viimeinen silaus

Mitä on sivistys tänään ja tulevaisuudessa? Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2024 sivistyksen teemavuodeksi. Siksi on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mistä sana sivistys juontaa juurensa. Sanan sivistys juuret ovat suomen kansankielessä. Suomen murteissa on ollut verbi sivistää, jolla tarkoitetaan siistimistä, kohentamista ja viimeistelemistä. Sivistys esiintyy nykymerkityksessään ensi kertaa vuonna 1822 Reinhold von Beckerin Turun Viikko-Sanomiin laatimassa kirjoituksessa. Samoihin aikoihin Becker toi kirjakieleen myös sanat sivistyä ja sivistää.

Myös pellavia on sivistetty eli sivistelty: pellavia on puhdistettaessa harjattu toiseen kertaan eli annettu niille viimeinen silaus ja saatu tulokseksi puhtaat kuidut. Kun maalaismies on pukeutunut koviin kauluksiin ja solmioon, on sanottu, että hän on pannut sivistykset kaulaansa. Käsilaukun hankkineella emännällä taas on ollut sivistyspussi kainalossa.

Sivistys on siis eräänlaista mielen viimeistä silausta. Koulussa tai muuten saatu oppi, tieto ja taito tarvitsee rinnalleen ihmisen henkistä, sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä. Elämme aikaa, jolloin opillisen sivistyksen rinnalla ihmisen henkinen kypsyys on isommassa roolissa kuin koskaan aiemmin. Sähköisten välineiden ansiosta ajantasainen tieto on kaikkien ulottuvilla, joten yksittäisen tiedon omaksuminen ei ole enää yhtä tärkeää. Kun uusi tieto tuotetaan verkostoissa, tarvitaankin yhä monipuolisempia yhdessä tekemiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä taitoja. Tähän myös vapaan sivistystyön koulutuksen on tärkeää antaa valmiuksia eri-ikäisille kansalaisille.

Yhteisöllisyyden haasteet ja sydämen sivistys

Sydämen sivistykseen kuuluu taito toimia yhdessä kaikkien kanssa ja kohdata myös eri mieltä olevia ihmisiä. Kun nykyajassa liittoudumme herkästi samanmielisten kuplaan, mielipiteet kärjistyvät ja menetämme samalla mahdollisuuden oivaltaa uutta ja ymmärtää toisiamme ja maailmaa. Koko ajan on opeteltava kohtaamisen ja yhdessä pohtimisen taitoa. Sivistykseen kuuluukin opillisen tiedon lisäksi myös avoin mieli, uteliaisuus sekä eri kieliin, kulttuureihin ja katsomuksiin liittyvien raja-aitojen ylittäminen. Ennen kaikkea halu ja taito ymmärtää toista ja asettua toisen asemaan.

Erityisesti tätä taitoa vahvistamaan on luotu Valtioneuvoston kanslian ja DialogiAkatemian kansallisten dialogien malli, joissa hyödynnetään Sitran kehittämää Erätauko-dialogien mallia. Kansalliset dialogit toteutetaan yhteiskunnallisen vuoropuhelun lisäämiseksi kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten yhteistyönä. Viime syksynä kansallisissa dialogeissa koottiin kuvaa yhteisöistä ja kohtaamisista nykyhetken Suomessa. Dialogeihin osallistuneet kokivat huolta yhteisöllisyyden rapautumisesta erilaisten kriisien ja vastakkainasettelun lisääntymisen keskellä sekä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä koronan jälkeen. Julkista hallintoa ja julkisia palveluita, kuten koulutusta, haastettiin ottamaan vahvempaa roolia yhteisöllisyyden tukemisessa.

Dialogeista saatu kokemustieto kertoo, että moni kokee kyllä kuuluvansa erilaisiin yhteisöihin, mutta osa myös kokee jäävänsä yhä useammin niiden ulkopuolelle.

Dialogien kolme keskeisintä johtopäätöstä ovat seuraavat. Ensiksikin digitalisaatio, hybridityö, erilaiset kriisit ja julkisten palveluiden uudelleenorganisointi vaikuttavat ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen. Lisäksi poliittiset ja yhteiskunnalliset haasteet aiheuttavat yhteiskunnan jakautumista eri leireihin, ja kaikki nämä yhdessä haastavat yhteisöllisyyttä.

Toiseksi ihmiset voivat kokea yhteisöihin kiinnittymisen haastavaksi erilaisissa elämänkaaren vaiheissa. Osa kokee pysyvää ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, ja yhteisöllisyyden rapautuminen heikentää heidän tilannettaan entisestään.

Kolmanneksi yksin pärjäämisen eetos, ihmisryhmien eriytyminen, rasismi ja erilainen esteellisyys heikentävät yhteisöllisyyttä. Arjen tasolla yhteisöt rakentuvat kohtaamisista, joissa yhteisöllisyyttä vahvistavat muun muassa kiireettömyys, kuuntelu ja läsnäolo.

Keinoja kohtaamisiin

Uskon vahvasti, että vapaalla sivistystyöllä ja erityisesti kansanopistoilla on paljon annettavaa yhteisöllisyyteen liittyvien taitojen – kiireettömyyden, kuuntelun ja läsnäolon taitojen – opettamisessa ja yhteisöllisyyden rakentamisessa koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kansallisten dialogien pohjalta on annettu hyvin konkreettisia keinoja hyviin kohtaamisiin ja yhteisöjen rakentamiseen yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Otan näistä ihan muutaman esimerkin.

Arjessa jokainen voi kiinnittää huomioita seuraaviin asioihin:

• Luovutaan yksinpärjäämisen eetoksesta. Pidetään silmät auki ja kutsutaan ihmisiä mukaan. Järjestetään kaikille avoimia kohtaamisia.

• Pidetään yhteisössä kynnys matalana. Luodaan yhteisiä olohuoneita ja kohtaamispaikkoja. Ylläpidetään ja uudistetaan perinteitä. Kuljetaan pitkäjänteisesti rinnalla elämän kulussa.

Meille ammattilaisille raportissa on annettu ihan erityisiä kehotuksia:

• Luovutaan yksilökeskeisestä tietämisestä. Asetutaan keskusteluun ja opitaan yhdessä. Uskalletaan olla inhimillisiä ja virheitä tekeviä. Pyydetään apua ja autetaan pyytäjää. Johdetaan työpaikkaa yhteisönä.

Kansalliset dialogit ovat keskusteluja, joita mikä tahansa taho voi järjestää. Rohkaisisin myös kansanopistokenttää mukaan järjestämään kansallisia dialogeja. Lisätietoja löytyy osoitteesta kansallisetdialogit.fi.

Kansanopisto tasaa koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia

Tänään 70-vuotias Rovala-opisto on aikojen saatossa kehittynyt nykyaikaiseksi kansanopistoksi. Vapaan sivistystyön yhteiskunnalliset kehitysnäkymät ja Rovalan koulutustavoitteet ovat siis olleet sopusoinnussa keskenään.

Vapaa sivistystyö – ja kansanopistoissa annettava koulutus sen osana – on omaleimainen ja tärkeä osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Kun Suomeen perustettiin ensimmäinen kansanopisto vuonna 1889, taustalla vaikuttivat voimakkaasti tanskalaisen grundtvigilaisuuden ajatukset kaikille yhteisen kansansivistyksen luomisesta kansanopiston avulla. Erityisen tärkeitä kansanopistot olivat juuri haja-asutusalueilla, joilla ei muutoin ollut niin hyviä kouluttautumismahdollisuuksia. Kansanopistojen suurin arvo onkin ollut epätasaisesti jakaantuneiden koulutus- ja opiskelumahdollisuuksien tasaaminen. Opistoista muodostui merkittävä sosiaalisen nousun väylä.

Kansanopistojen toimintaa ja valtioavustusta koskeva ensimmäinen laki säädettiin Suomessa vuonna 1925. Kun Rovala-opisto perustettiin, oli sille silloin ja on edelleen selkeä sosiaalinen tilaus. Kautta vuosikymmenten kansanopistoilla on ollut oma roolinsa osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Oppilaitokset ja niiden ylläpitäjät ovat myös laajentaneet koulutustarjontaansa. Kansanopistot tarjoavat vapaan sivistystyön koulutuksen lisäksi myös esimerkiksi ammatillista koulutusta, työvoimakoulutusta ja avoimen yliopiston opintoja.

Rakennetaan Suomesta sivistynyt kansakunta

Rovala-opiston 70 vuosikymmentä muistuttavat meitä siitä, että tällä oppilaitoksella ja suomalaisella sivistyksellä on vahvat juuret menneessä. Jokaisen sukupolven on tarvinnut paitsi omaksua myös määritellä uudelleen se, mitä on sivistys, koulusivistys ja sydämen sivistys. Suomen koululaitos lapsen varhaisista vuosista aikuisuuteen, varhaiskasvatuksesta vapaaseen sivistystyöhön, on edelleen yksi maailman parhaista. Opillinen sivistys on meillä kaikkien ulottuvilla. Se on ollut sitä ennen ja on edelleen.

Haluaisin lopuksi kertoa tarinan, joka valottaa sivistyksen syvintä olemusta. Vanhan tarinan mukaan intiaanipäällikkö kertoi nuorelle kollegalleen, että hänen sisällään asuu kaksi koiraa. Toinen koira käyttäytyy aina ystävällisesti ja rakentavasti, toinen on aina tuhoamassa ja raatelemassa. Nuori kollega kysyi, kumpi koira on voitolla. Se, jota ruokin, kuului vastaus. Ihmisellä on siis joka hetki mahdollisuus valita, kumpaa puolta hän itsessään kehittää: ystävällistä, rakentavaa ja sivistynyttä vai raatelevaa ja tuhoavaa. Toivon, että me kaikki ruokimme sisällämme asuvaa ystävällistä ja sivistynyttä minää ja rakennamme siten Suomesta edelleen ystävällistä, toisia huomioon ottavaa ja sivistynyttä kansakuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus olla oma itsensä, kehittää ja rakentaa yhteistä hyvää omista lähtökohdista käsin ja päästä omaan parhaimpaansa.

Hyvät juhlavieraat!

Rovala-opisto toimii hyvin laaja-alaisesti yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, jatko-opintoihin suuntaavan koulutuksen sekä maahanmuuttajakoulutuksen oppilaitoksena. Näin ollen sillä on erittäin hyvät mahdollisuudet jatkaa toimintaansa ja säilyttää paikkansa kansanopistona, joka ottaa koulutustarjonnassaan huomioon hyvin monenlaiset kohderyhmät. Olen työstänne suunnattoman ylpeä ja haluan onnitella juhlivaa Rovala-opistoa ja toivottaa sille onnea ja menestystä myös tulevaisuudessa!

Teksti: Leena Nissilä, FT, dosentti, Kotimaisten kielten keskuksen johtaja
Kuva: Petri Teppo