Suomen Kansanopistoyhdistys – kansanopistoliikkeen yhteinen dynamo ja tiennäyttäjä

Maamme kansanopistotyön käynnistyshetkissä vuonna 1889 oli draamallista jännitystä, josta kouluneuvos M.O. Karttunen antaa väläyksen opistoliikkeen historiateoksessaan. ”Oli toinen kansanopiston merkkipäivä, kun pimeänä, sateisena iltana pieni asianharrastajain joukko kulki lokaista maantietä aloittamaan ruotsinkielistä kansanopistotyötä maassamme. Kaksi kynttilää sytytettiin kateederiin ja rehtori Strömborg aloitti avauspuheensa.” Ensimmäinen draamallinen hetki oli koettu muutamaa kuukautta aikaisemmin, kun maan ensimmäinen – vain naisille tarkoitettu – kansanopisto oli avannut ovensa Kangasalalla.

Kuusitoista vuotta toiminnan alkamisesta joukko opistojen rehtoreita ja hallinnon jäseniä kokoontui neuvotteluun vasta perustettuun Länsi-Uudenmaan kansanopistoon Vihdissä. Kokoontujien tavoitteena oli pohtia nopeasti kasvavan opistokentän yhteisiä kysymyksiä. Opistoja oli maassa tuolloin yhteensä 27.

Edeltäneiden toimintavuosien aikana saatu kokemus oli vakuuttanut koolle tulleet rehtorit ja opistojen johtokuntien edustajat siitä, että kansanopistojen tulevaisuuden menestys edellyttäisi yhteisiä kehittämistoimia opetustyössä, oppilashankinnassa ja opistojen tunnetuksi tekemisessä kansalaisten keskuudessa. Toisistaan etäällä ja useimmiten hankalien etäisyyksien takana sijaitsevilla pienillä ja yksin toimivilla opistoilla ei ollut tällaiseen yhteistyöhön riittäviä voimavaroja. Vihdin kokouksen keskeisimmäksi asiaksi nousikin keinojen löytäminen yhteistyön käynnistämiseksi.

Ratkaisuksi esitettiin yhdistyksen perustamista. Sen avulla voitaisiin ehkä rahoittaa ponnistusten aiheuttamia kustannuksiakin.

Kansanopistoyhdistys saa alkunsa 1905

Ajat olivat 1800–1900-lukujen taitteessa levottomat. Opistotyön sisältä kasvavien ongelmien lisäksi haasteita kasvattivat voimakkaassa käymistilassa olevan yhteiskunnan poliittiset ja sosiaaliset ristiriidat, puolueiden ja hengellisten liikkeiden keskinäiset aatteelliset jännitteet ja myös venäläistämiskauden nostattamat valtioelämän konfliktit. Ristiaallokot kasvattivat kansalaisten keskuudessa epäluuloja uusia ilmiöitä, muun ohella myös kansanopistoja, kohtaan.

Opistot saattoivat odottaa saavansa tukea kansallismieliseltä sivistysliikkeeltä ja esivaltaa kunnioittavalta, perinteisen maatalousyhteiskunnan arvomaailmaan kiinnittyneeltä maalaisväestöltä. Vaikka tämän väestön suuren enemmistön yleinen suhtautuminen opiskelun tarpeellisuuteen ja sen vaatimiin uhrauksiin oli vielä varsin pidättyvä, opistojen lupaama mahdollisuus maaseudun elinkeinoja palvelevasta opetuksesta herätti kansalaisissa uteliasta myötätuntoa.

Yhdistyksen tulisi edistää opistotyötä hyödyntäen kunkin ajan tarjoamat toiminnalliset mahdollisuudet ja toimia opistoliikkeen edunvalvojana modernin kansanvallan periaatteiden mukaisesti. Kaikkien näiden ristipaineiden alla Vihdin kokous 15.–16.9.1905 teki kauaskantoisen ja rohkean ratkaisun, kun se päätti perustaa Suomen Kansanopistoyhdistyksen.

Aatteellinen demokratiakoulu

Yhdistyksen tehtävä kansanopistojen edunvalvojana ja opistotyön edistäjänä on toteutunut täysimääräisesti. Onnistumisesta todistaa opistojen uskollisuus. Ne ovat läpi vuosien liittyneet ja pysyneet yhdistyksen jäseninä ja osallistuneet sen toimintaan. Yhdistys on kyennyt hyödyntämään yhteisöllisyyden voimaa ja toimimaan opistoliikkeen yhteisenä dynamona ja tiennäyttäjänä.

Yhdistys on ollut myös työkalu, jonka avulla tiedotuksellinen yhteydenpito liikkeen sisällä ja sivistystyön edunjakoneuvottelut valtiovallan kanssa on hoidettu. Vuodesta 1926 lähtien ohjenuorana suhteessa valtiovaltaan on toiminut kansanopistolaki. Yhdistyksen tuella kansanopistot ovat avartaneet yhteiskunnallista ymmärrystään yhdessä vapaan sivistystyön muiden toimijoiden ja aikuiskoulutuksen edustajien kanssa. Niin ikään se on ollut keskeinen yhteydenpidon väline pohjoismaisiin ja muualla Euroopassa toimiviin sivistysyön toimijoihin.

Vihdin kokouksen päätöksen pohjalta kehittyneet yhdistyksen sisäiset hallintomenettelyt vakiintuivat kansanopistoliikkeen yhdessä hyväksymäksi tapakulttuuriksi. Sen keskeinen osa on ollut opistojen erilaisten taustayhteisöjen – sitoutumattomien, kristillisten sekä poliittisten ja yhteiskunnallisten liikkeiden ja järjestöjen – avoin rooli yhdistyksen hallituksessa. Erimielisyydet eri ryhmittymien ja aatemaailmojen kesken on aina hoidettu kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Kansaopistoyhdistyksen voidaan sanoa toimineen jäsenilleen suomalaisen vapaan sivistystyön demokratiakouluna.

Teksti: Ville Marjomäki
Opetusneuvos, Suomen Kansanopistoyhdistyksen kunniajäsen ja kunniapuheenjohtaja

Suomen Kansanopistoyhdistys täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme verkkosivuillamme blogisarjan, jonka avaa SKY-FFF:n kunniapuheenjohtaja Ville Marjomäen historiallinen katsaus Kansanopistoyhdistyksen ja kansanopistojen toimintaan. Sarjan seuraavissa blogeissa tuomme esiin opistojen alumneja.