Ukraina tuli lähelle Karstulaa – Hajatelmia kotoutumisesta

Olin Karstulan Evankelisella Opistolla 11.3.2022 vastaanottamassa muun muassa vaatteita, ruokatarvikkeita, leluja ja shampoita. Oli tiedossa, että opistolle oli saapumassa illalla parisenkymmentä pakolaista Ukrainasta. Ensimmäinen ryhmä koostui opistomme ukrainalaisen opettajan sukulaisista, naapureista sekä näiden sukulaisista ja naapureista. Rehtorimme Mervi lämmitti lihakeittoa, ja opettajamme Violetta toimi tulkkina. Kaikki ukrainalaiset saatiin ruokittua ja majoitettua. Lahjoitustavaroita heille jaettiin tarpeen mukaan.

Tästä alkoi melkoinen operaatio ja opistomme polku ukrainalaisten sotapakolaisten tukena ja kouluttajana. Rehtorimme loi ja hoiti yhteydet vastaanottokeskukseen, Maahanmuuttovirastoon, kuntaan, SPR:ään, seurakuntiin. Väkeä tuli lisää. Aluksi kaikki myös asuivat opistolla.  Vähitellen tulijoille löytyi kodit kunnasta. Keväämmällä kotoutumiskoulutukset saatiin käyntiin, ilmeisesti aika lailla ensimmäisten kansanopistojen joukossa. Tämän vuoden tammikuussa opistollamme käynnistyi jo toinen suomen kielen ryhmä.

Ukrainalaisten myötä kotoutumisasia tuli meillä pohjoisessa Keski-Suomessa aiempaa paljon voimakkaammin esille. Opistomme opiskelijamäärä on ukrainalaisten myötä likimain tuplaantunut muutaman vuoden takaisesta. Aiemmin opistollamme oli vain muutama kotoutuja vuosittain, nyt viitisenkymmentä, joista useimmat ovat ukrainalaisia.

Tärkeää kokea Suomi kodikseen

Oma isäni joutui kahdeksanvuotiaana äitinsä ja viiden pienemmän sisaruksensa kanssa lähtemään kotiseudultaan Karjalankannaksen Koivistolta ja jättämään kaiken taakseen. Sinne jäi koti ja isänsä meriltä tuoma “Queen Elisabeth”- lelulaiva. Uuden kodin löytäminen Länsi-Suomesta ja sinne sopeutuminen ei ollut helppoa, vaikka äidinkielenä oli sentään suomi.

Mikä onkaan tilanne Ukrainan pakolaisilla, puhumattakaan kauempaa tulevilla pakolaisilla ja maahanmuuttajilla? Miten kotoutua vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön? Miten kotoutua, kun kaipaa kotiin ja toivoo ehkä pääsevänsä sinne pian takaisin? Entä, jos päättää ruveta rakentamaan elämäänsä Suomessa? Entä, jos haluaa rakentaa elämänsä Suomessa, mutta joutuu pelkäämään maasta käännyttämistä?

Tänne tulevien on tärkeä päästä mahdollisimman pian kokemaan Suomi kodikseen. Oppia kieli, kulttuuri ja tavat toimia yhteiskunnassamme. On tärkeää, että täällä asuvat kokevat oikeasti kuuluvansa tänne, täällä asuvien joukkoon ja että he kokevat olevansa yhteiskunnan jäseniä oikeuksineen ja velvollisuuksineen.  Ei ole hyvä, jos maahanmuuttaja jää välitilaan: odottamaan loppumattomiin pääsyä takaisin kotimaahansa pääsemättä juurtumaan uuteen kotimaahansa.

Kielitaito mahdollistaa onnistuneen kotoutumisen

Suomi tarvitsee tekijöitä. On ihan turha luulla, että yhteiskuntamme pyörii pelkästään kantasuomalaisten varassa. Tarvitsemme osaavia käsiä ulkomailta. On järjetöntä, jos emme pidä huolta meille tulevista. On hölmöä, jos emme mahdollista heille kunnollista suomen kielen oppimista. Osalla on jo valmiina ammattitaito, kielitaito vain puuttuu. Osalla on halu päästä ammatilliseen tai korkea-asteen koulutukseen, mikä sekin edellyttää ensin kielitaidon haltuun saamista.  

Käsi sydämellä, kuka meistä oppisi vieraan kielen kahdessa vuodessa niin, että pystyisi sen jälkeen tekemään esimerkiksi sitä työtä, johon on kotimaassaan saanut koulutuksen? Kuka meistä oppisi vieraan kielen kahdessa vuodessa niin, että pystyisi sen jälkeen opiskelemaan uuden ammatin. Tähän tarvitaan valtion rahoitusta. Harvalla tulijalla on varaa maksaa kielikoulutuksestaan. Kotoutumisraha auttaa, mutta entä sitten, kun kotoutumisaika on ehtinyt jo päättyä?

“He veivät meidän kotimme. Minun perheeni on nyt Suomessa. Koti on siellä, missä sydämeni on.”  Näin sanoi eräs ukrainalaisista kotoutumiskoulutuksen opiskelijoistamme.

Kansanopistot ja Suomen Kansanopistoyhdistys tekevät parhaansa edistääkseen maahanmuuttajien kotoutumista ja kielitaidon kehittymistä. Olen ylpeä Suomen kansanopistoista, omasta opistostani ja työstäni. Siitä, että saan olla mukana auttamassa maahanmuuttajia juurtumaan Suomeen.

Sirkka Hokkanen
vararehtori, kasvatusaineiden opettaja, Suomipolku2023-ryhmän vastuuopettaja
Karstulan Evankelinen Opisto

P.S.. Isänikin sisaruksineen juurtui aikanaan vahvasti Raumalle. Siinä auttoi muun muassa “Rauman giälen” oppiminen.


Suomen Kansanopistoyhdistys on nostanut onnistuneen kotoutumisen yhdeksi keskeiseksi vaalitavoitteekseen. Lue lisää:  Mahdollistetaan onnistunut kotoutuminen – kansanopistoille vahvempi rooli kotoutumisessa.