Uskokaa unelmiin!
Muutin Suomeen keväällä 2012, sydän täynnä toivoa ja unelmia. Alusta asti tiesin, että haluan oppia suomen kielen mahdollisimman hyvin. Syksyllä aloitin opinnot Karstulan Evankelisella Opistolla hoiva-Suomi-linjalla – ajattelin, että se olisi minulle hyvä kielikylpy. Tuolloin ei ollut tarjolla puhtaasti kotoutumiskoulutusta, vaan opinnot yhdistivät hoiva-alan opintoja ja suomen kielen opiskelua. Olen kiitollinen siitä, että opisto tarjosi minulle mahdollisuuden sukeltaa suomen kieleen ja kulttuuriin sekä saada vertaistukea muilta maahanmuuttajaopiskelijoilta. Kun muuttaa uuteen maahan, on erittäin tärkeää saada uusia ystäviä ja luoda verkostoja.
Olen koulutukseltani ukrainan kielen ja kirjallisuuden opettaja. Ennen muuttoani Suomeen työskentelin Ukrainassa yläkoulun ja lukion opettajana. Rakastin työtäni, ja opettaminen on ollut aina tärkeä osa identiteettiäni.
Hoiva-avustajaopintojen jälkeen halusin oppia lisää. Etsin uusia mahdollisuuksia ja löysin sellaisen aivan läheltä – vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Karstulasta, Äänekoskelta. Siellä vietin seuraavat puolitoista vuotta syventyen suomen kieleen.
Noihin aikoihin syntyi myös nuorin lapseni. Kun hän oli vajaan vuoden, vein hänet hoitoon ja palasin Karstulan Evankeliselle Opistolle opiskelemaan kasvatusalaa – tavoitteenani koulunkäynnin ohjaajan pätevyys. Valmistuttuani sain töitä koululla ohjaajana, ja vietin siellä pari antoisaa vuotta.
Kun työ koulunkäynnin ohjaajana päättyi, edessä oli taas kysymys: Mitä seuraavaksi? Löysin vastauksen jälleen Karstulan Evankelisen Opiston kurssitarjonnasta. Aloitin hyvinvointivalmentajan opinnot samaan aikaan, kun Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (JAMK) käynnistyi hanke, joka auttoi korkeakoulutettuja maahanmuuttajataustaisia henkilöitä pätevöitymään Suomessa. JAMK:n monimuoto-opiskelu mahdollisti sen, että pystyin suorittamaan molemmat koulutukset rinnakkain.
JAMKissa opiskelun loppuvaiheessa harjoittelimme CV:n laatimista. Opettaja kehotti meitä lähettämään oman CV:mme johonkin työpaikkaan. Mietin hetken ja päätin lähettää omani Karstulan Evankelisen Opiston silloiselle rehtorille. Muutaman viikon kuluttua olimme jo neuvottelupöydässä, ja pian aloitin työt opistolla.
Jo ensimmäisen vuoden aikana tiesin, että haluan olla osa tätä työyhteisöä. Sekä opettajat että muu henkilökunta olivat ystävällisiä, hymyileviä ja jokaisella oli oma ainutlaatuinen tapansa opettaa. Tässä työssä olen saanut elää unelmaani.
Olen saanut opettaa monenlaisia eri kansallisuuksista koostuvia ryhmiä. Vuosien varrella työni opistolla on vaihdellut: joskus työskentelin kokopäiväisesti, toisinaan osa-aikaisesti, ja korona-aikana toimin tuntiopettajana. Matkani varrella on ollut monia merkityksellisiä hetkiä, mutta yksi merkittävimmistä oli Ukrainan sodan syttyminen. Oli koskettavaa huomata, miten oma koulutustaustani ja kokemus opettajana auttoivat minua tukemaan muita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. En enää jännitä suomeksi puhumista tai opettamista – se tuntuu nyt luonnolliselta.
Karstulan kokoiselle paikkakunnalle on valtava etu, että meillä on Karstulan Evankelinen Opisto ja monipuoliset koulutusmahdollisuudet. Opistolla on tärkeä rooli erityisesti maahanmuuttajille, jotka etsivät paikkaansa uudessa kotimaassa.
Olen kasvanut ja kehittynyt valtavasti tämän matkan aikana. Opettajana tiedän, etten ole koskaan “valmis” – aina on jotain uutta opittavaa. Ukrainan sodan alkaessa suoritin asioimistulkin opinnot ja nykyään teen tulkkaustyötä vapaa-ajallani. Nyt opiskelen toista vuotta oikeustulkiksi. Tavoitteeni on päästä rekisteröidyksi oikeustulkiksi. Sen jälkeen haluan vielä suorittaa S2-opinnot.
Tähän mennessä olen toteuttanut monia unelmiani. Siksi haluankin sanoa: Uskokaa tulevaan. Uskokaa unelmiin – kaikki on mahdollista!
Mistä unelmoin nyt?
Siitä, että olen onnellinen ja terve. Että ympärilläni on rakas perhe, pieni koiranpentu ja mahdollisuus matkustaa maailmalla. Unelmoin myös uudesta matkailuautosta, jolla voin tehdä unohtumattomia matkoja.
Violetta Chornobil
Suomen kielen opettaja, Suomi (S2) -koulutusten vastuuopettaja
Suomen Kansanopistoyhdistys täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme verkkosivuillamme blogisarjan, jossa tuomme esiin kansanopistojen alumneja.